Küre-vuorten kansallispuisto – yksi Euroopan sadasta metsän suojelukohteesta
Turkin Mustanmeren rannikon länsiosassa, Bartyn- ja Kyzylyrmak-jokien välissä, ulottuu 300 kilometrin pituudelta Küre-vuoristo – Länsi-Mustanmeren kostein ja metsäisin alue. Vuonna 2000 niiden parhaat osat otettiin suojelukohteeksi Küre-vuorten kansallispuistona (Küre Dağları Millî Parkı). Puiston pinta-ala on noin 80 000 hehtaaria, ydinosa 37 753 hehtaaria; keskimääräinen korkeus on 500 metriä. WWF on tunnustanut Küre-vuorten kansallispuiston yhdeksi Euroopan 100 metsän kriittisestä kohteesta, jotka vaativat kiireellistä suojelua, sekä ainoaksi Turkin kahdeksasta kriittisestä luonnonalueesta, joka on päässyt Euroopan 20 haavoittuvimman luonnonalueen listalle. Täällä elää karhuja ja ilveksiä, kukkivat 157 endeemistä lajia, ja kanjonit ulottuvat satojen metrien syvyyteen.
Küre-vuorten kansallispuiston historia ja alkuperä
Kansainvälisen luonnonsuojeluyhteisön kiinnostus Kyre-vuoristoon heräsi jo vuonna 1988, kun WWF sisällytti alueen suojelun painopisteisiin. Samalla alkoi alueen suojelukonseptin kehittäminen. 1990-luvulla kaivos- ja louhintayritysten toiminta sekä metsien raivaaminen maatalousmaaksi aiheuttivat alueelle vakavaa vahinkoa – juuri tuhoamisen uhka johti luonnonsuojelutoimien tehostumiseen.
Vuosina 1998–2000 Turkin metsätalousministeriö toteutti UNDP:n ja YK:n FAO:n tuella kansallispuistojen hallintaa ja biologisen monimuotoisuuden säilyttämistä koskevan hankkeen. Tuloksena oli Küre Dağları Millî Parkın virallinen perustaminen 7. heinäkuuta 2000. Puisto kattaa Pınarbaşin, Ciden, Şenpazarin, Azdavayn, Kurucaşilen, Ulusin ja Amasran alueet Kastamonun ja Bartınin maakunnissa. Samana vuonna Turkin asialistalle nousi virallisesti ajatus suojelualueiden ympärille perustettavasta puskurivyöhykkeestä.
Vuonna 2001 Pınarbaşissa avattiin ekomatkailukeskus, jossa koulutettiin 20 paikallista luonto-opasta. Vuonna 2002 julkaistiin ekomatkailukarttoja, ja vuosina 2001–2006 paikallisyhteisöissä käynnistettiin kampanjoita metsän kestävästä käytöstä. Ekomatkailu on luonut uusia työpaikkoja – erityisesti naisille, metsänhoitajille ja työttömille nuorille. Huhtikuussa 2012 puisto sai PAN Parks -sertifikaatin – Euroopan suojelualueiden verkoston.
Luontoalueet ja nähtävyydet
Avainsana Kyren vuorten ymmärtämiseen on ”kosteus”. Mustanmeren vuorten länsiosa saa yhden Turkin suurimmista vuotuisista sademääristä; yhdessä kalkkikivisen maaston kanssa tämä on luonut ekosysteemin, jossa on kanjoneita, luolia ja reliktimetsiä.
Kanjonit: Horma, Valla, Çatak, Aydos
Puiston neljä pääkanjonia – Horma, Valla, Çatak ja Aydos – muodostavat ainutlaatuisen ekosysteemin. Valla-kanjonia leimaavat yli 1 000 metrin korkeat seinämät ja voimakkaat myrskytuulet, jotka tekevät siitä yhden vaikeapääsyisimmistä paikoista. Kanjonit halkovat karstimaastoa muodostaen kapeita käytäviä, joiden pystysuorat kalkkikiviseinämät reunustavat pohjalla virtaavaa vuoristovirtaa. Kanjonikiipeily vaatii täällä erityisvarusteita ja kokenutta opasta.
Ilgarini-luola
Ilgarini Mağarası on yksi Turkin syvimmistä luolista. Sen sisäänkäynti on valtava, kokonaispituus 850 metriä ja syvyys 250 metriä. Viimeiset kaksi tuntia matkaa luolalle kulkevat jyrkän, kostean ja koskemattoman metsän läpi. Luolaan pääsee vain paikallisen oppaan kanssa. Sisäänkäynnin luona on säilynyt pieni asutus (noin 10 taloa), joka on peräisin oletettavasti Bysantin ajalta, sekä vesisäiliöitä.
Metsät: viisi korkeusvyöhykettä
Kyren Mustanmeren metsät jakautuvat viiteen korkeusvyöhykkeeseen. Rannikolla kasvaa oliivipuita, mansikkapuita, kastanjoita, villimansikoita ja Krimin mäntyjä. Yläpuolella on sekametsiä, joissa vallitsevat kuusi, pyökki ja vaahtera. Mitä korkeammalle noustaan, sitä useammin esiintyy koskemattomia vanhoja puustoja – juuri niitä kutsutaan ”old-growth forest formations” -muodostelmiksi. Venäjänkieliselle matkailijalle: samanlainen monikerroksinen metsärakenne on tuttu Kaukasukselta, mutta Kyuren kasvisto on itsenäinen ja rikkaampi endeemikoilla.
Eläimistö ja ekomatkailu
Puistossa elää 48 Turkin 160 nisäkäslajista: ruskeakarhu, metsäkauris, villisika, saukko, susi (jälkiä on hiljattain havaittu uudelleen) ja ilves. Vuonna 1999 alueelle palautettiin punahirvet – laji, joka oli kadonnut kokonaan Anatoliasta 1950-luvulla. Tarjolla olevat aktiivimatkailulajit: villieläinten tarkkailu, vaellusreitit (trekking ja vaellus), ratsastus, maastopyöräily, luolaseikkailu, kanjoning, kalliokiipeily.
Mielenkiintoisia faktoja ja legendoja
- Küre-vuoristo on ainoa Turkin kahdeksasta kriittisestä luonnonalueesta, joka on sisällytetty 1990-luvulla laadittuun eurooppalaiseen luetteloon 20 uhanalaisimmasta luonnonalueesta.
- Vuonna 1999 puistoon tuotiin punahirviä Bolusta – laji, joka katosi Anatolian luonnosta 1950-luvulla; nykyään populaatio on elpymässä.
- Küre-vuoristossa on havaittu 157 endeemistä kasvilajia, joista 59 on luokiteltu uhanalaisiksi; uusi laji – Abant Kazgagası – tunnistettiin äskettäin, mikä nosti endeemisten lajien kokonaismäärän 158:aan.
- 250 metriä syvä Ylgari-luola on yksi Turkin syvimmistä; sen suulla on säilynyt bysanttilaisajan asutuksen raunioita, jotka ovat kärsineet aarteenetsijöiden toimista.
- Puisto sai PAN Parks -sertifikaatin vuonna 2012 – ensimmäisenä Turkissa – mikä osoittaa, että se täyttää suojelualueiden hallinnointia koskevat kansainväliset standardit.
Miten sinne pääsee
Küre-vuorten kansallispuisto kattaa useita alueita Kastamonun ja Bartının maakunnissa. Lähimmät suuret lentokentät ovat Kastamonu (KFS) ja Zonguldak (ONQ); lentomatka Istanbulista kumpaankin kestää noin 1–1,5 tuntia. Istanbulista bussilla Kastamonuun kestää noin 4 tuntia, Bartınıin noin 4,5 tuntia. Puistoon pääsee useiden porttien kautta; kätevintä on mennä Pınarbaşin (ekomatkailukeskus) tai Amasran kautta.
Amasra on viehättävä Mustanmeren rannikkokaupunki, jossa on satama, historiallinen linnoitus ja useita hotelleja – se on ihanteellinen tukikohta päiväretkille puistoon. Kastamonusta puiston portille Pınarbaşin alueella on noin 50 km. Useimmille reiteille (erityisesti kanjoning ja Ylgari) tarvitaan opas: varaa etukäteen Pınarbaşı Ecotourism Centerin tai Kastamonun paikallisten matkatoimistojen kautta.
Vinkkejä matkailijalle
Paras aika vierailla puistossa on touko–lokakuu. Toukokuussa vuoristoniityt kukkivat ja joet ovat täynnä vettä, kesä–elokuussa sää on mukava vaelluksille; syksyllä (syys–lokakuu) metsät värjäytyvät kultaisiksi ja punaisiksi – yksi Mustanmeren alueen upeimmista näkymistä. Talvella osa teistä on lumien vuoksi kulkukelvottomia.
Vaellusreiteille tarvitaan vaelluskengät, joissa on pitoa antava pohja: metsässä ja kanjonien läheisyydessä on usein kosteaa. Kanjonikiipeilyyn ja luolaseikkailuun tarvitaan erityisvarusteita, joita voi vuokrata Pınarbaşista tai oppaiden kautta. Puhelinyhteydet laaksoissa ovat epäluotettavia – offline-kartat ovat välttämättömiä. Kastamonusta puistoon ei kulje säännöllistä joukkoliikennettä – tarvitaan auto tai järjestetty retki. Puiston ympärillä olevissa kylissä matkailijoita majoitetaan perheomisteisissa majataloissa (pansiyon) – tämä on perinteinen turkkilaisen ekomatkailun muoto, jossa tarjotaan kotiruokaa ja paikallistuntemusta.
Puisto sopii hyvin yhteen Amasran (UNESCO, historiallinen linnoitus ja rannat) ja İnebolun (antiikin Abonotich) vierailun kanssa. Küre-vuorten kansallispuisto — niille, jotka etsivät Turkista ei rantoja ja raunioita, vaan aitoa villiä metsää, jossa ruskeakarhu jättää jälkiä mutaan ja kanjoni avautuu yllättävänä kuiluna polun mutkan takana.